Kuta Beach

 Kuta Beachille lähdettiin aikaisin klo 7 aamulla. Matkaa oli n 100 km, hotellissa oltiin n klo 14. No syömiseen , tai niiden saamiseen, meni 1,5 tuntia ja yksi wc/ jätskipysähdys oli myös. Kutalla etsittiin hotellia ehkä tunnin verran kunnes löytyi hyvä ja edullinen. Eli ajomatkaan käytettiin noin 4 tuntia. Tie on kapea ja mutkainen ja mitä lähemmäksi Denpasaria ( Balin pääkaupunkia ) ja Kutaa tultiin, sitä ruuhkaisemmaksi liikenne kävi. Ruuhkat ovatkin suurin syy siihen, että matkanteko kestää... Onhan pienellä n 100km x 120km saarella n 3,5 miljoonaa asukasta joista suurin osa Denpasarin alueella.
Ensimmäinen ilta vietettiin kävelemällä Jalan Legiania (pääkatu) ja takaisin rannan puoleista katua ja kapeaa Poppies Lanea pitkin. Ihmeteltiin tienvarsikauppiaiden innokkuutta ja peräänantamattomuutta. Piti osata tinkiä noin puolet hinnasta... mutta ekana iltana oikeastaan vain katseltiin.
Hotellille tultua piti lepuuttaa jalkoja ja vilvoitella uima-altaassa. Sitten taas käveltiin sama matka jotta löydettiin ruokapaikaksemme Mc Donalds. Niitä on muutama Etelä-Balilla. Kaikki saivat mahansa täyteen alle 15 eurolla/perhe ja sai syödä niin paljon kuin jaksoi.
Ja taas käveltiin... Matkalla käytiin meren rannalla seisoskelemassa ihanassa merivedessä, aallot saivat pienimmän nurin. Uni maittoi hotellille päästyä.
 
Aamupalaksi oli tarjolla erilaisia annoksia nuudeleita, vermiselliä, paistettua kananmunaa ja paahtoleipää sekä teetä, kahvia tai appelsiinimehua. Ja sitten meren rantaan. Siellä vuokrasimme 4 lepotuolia, 2 mahalautaa ja yhden surffilaudan. Vanhimmat lapsista viihtyivät monta tuntia yrittäen päästä aallon kyytiin välillä onnistuenkin. Vesi oli lämmintä ja aallot ihan hyvän kokoisia, ehkä n. 1-1,5-metrisiä. Niitä vasten oli mukava hyppiä ja hörpätä suolaista vettä. Hiekka oli vaaleaa, pehmeää ja polttavaa. Välillä käytiin rantaravintolassa syömässä. Hotellille palattiin keitetyn ravun punaisina. Illalla käytiin enää syömässä ja taas sänky kutsui...

Seuraava päivä meni "kotimatkaan". Matkan varrella käytiin helmikaupassa mikä oli kyllä oikea helmiaskartelijan taivas. Valikoima oli suunnaton! Ostettiin joitain helmipusseja, että saatiin huvilalle tekemistä.

Poikkesimme myös Balilaista temppeliä, Tanah Lotia , katsomassa . Se oli rakennettu kallion päälle merelle noin 100 metrin päähän rannasta. Temppelin ympäristöön oli syntynyt markkinapaikka, mutta myyjät eivät olleet yhtä hyökkääviä kuin Kutalla. Temppelialue oli kyllä hieno, siellä oli mahtavat maisemat merelle. Auringonlaskun aikaan olisi ollut ihana olla katsomassa sitä näköalaterassilta, mutta meidän matkamme jatkui.

Pysähdyimme hiukan ennen auringonlaskua ravintolaan mistä oli myös huikeat näkymät merelle. Suuri ravintola oli aivan tyhjä lukuunottamatta meitä. Vessaakin alettiin kiireesti siivota, kun meille tuli sinne asiaa. Harmi jos sellaisia upeita paikkoja menee nurin jos ihmiset eivät niitä löydä. Paikka oli rannikolla noin tunti ennen Negaraa.

Negarassa kävimme pikaisesti vielä tekemässä iltapalaostokset pinkissä kaupassa ja sitten ... ihanaa... "kotiin" huvilallemme . Ja ensimmäiseksi uimaan... voi sitä tunnetta ; hiljaisuuden rikkoo vain ihana sirkkojen siritys. Täysikuu ja tähdet taivaalla yläpuolellamme kun kelluskelemme lämpimässä vedessä. Lepakko suhahtaa yläpuolelta ja mieli alkaa taas rauhoittua Kutan hälinän jälkeen...