Snorklausta Menjangan saarella

Torstaina 1.11.-12 lähdimme kohti Länsi-Balin kansallispuistoa ( Taman Nasional Bali Barat ). Matka kesti tunnin verran. Matkalla näimme apinoita loikkimassa teiden varsilla. Kansallispuisto oli yllättävän kuivaa seutua, kuten koko pohjoispuoli Balista. Jos olisi halunnut tutustua puistossa oleviin eläimiin, olisi pitänyt osallistua safarille, mutta sensijaan suuntasimme Labuhan Lalang- laituripaikkaan, josta pääsimme Menjangan saarelle snorklaamaan .Opastettu 3 tunnin snorklausretki omalla veneellä, kuljettajalla, oppaalla ja lainavälineillä maksoi koko kahdeksan hengen porukalta n. 100€.  Oppaalla oli mukana vedenalainen kamera, jolla otti hienoja kuvia pinnan alta ja meistä. Kuvia kertyi n. 300 kappaletta jotka sai ostaa omaksi 300000 rupialla ( vajaalla 30€ ).









Puolen tunnin merimatka turkoosinsinisessä vedessä taittui pitkällä puisella kalastusveneellä. Jopa Roopen haikauhu laantui pehmeässä merituulessa. Matkalla söimme evääksi ostamiamme sipsejä ja keksejä.

Menjangan saari ( Pulau Menjangan ) on lähes puuton, laakea ja matala saari Balin luoteisnurkassa. Siellä on kirkkaat vedet ja niissä suuri lajirikkaus, kaiken värisiä kaloja ja koralleja Paikka on Balin parhaimpia snorklaus paikkoja. Matalikon jälkeen tuli 30 metrin äkkijyrkkä  pudotus meren pohjaan. Matalikolla vesi siinsi vaaleansinisenä ja lasien läpi katsellessa pinnan alle sieltä avautui ihmeellinen ja uusi maailma. Kaloja oli isoja, pieniä, litteitä, pitkiä, pyöreitä ja niitä oli sateenkaaren kaikissa väreissä. On kuin olisi itse ollut isossa akvaariossa uiskentelemassa. Jutta  ja Arttu olivat kuin kalat vedessä, nauttivat sukeltelusta. Pienimmät lilluivat ranta vedessä

Pari kilometriä laituri paikasta eteenpäin oli puusta tehty ravintola. Ravintolan tukipylväinä oli kolme isoa puunrunkoa. Ravintolassa oli kolme kerrosta, ylimmästä kerroksesta vei vielä kapeat portaat ylemmäs. Sieltä näkyi vihreää vuoristoa, merta ja toisaalla kuivat puun latvat.
Ruoka oli tosi hyvää, kalapuikotkin oli tehty tuoreesta tonnikalasta. Saihan sitä odottaa, mutta niihän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Ravintola oli vähän hienompi paikka ja hinnat sen mukaiset ( n. 50€ ).

Etsimme kuumia lähteitä ja sellainen löytyikin, mutta kylpemään emme viitseneet mennä siinä ympäristössä. Villisiat juoksenteli pihalla ja niitten jätöksiä oli siellä täällä. Joten kotimatka alkoi...