Kuta Beach

 Kuta Beachille lähdettiin aikaisin klo 7 aamulla. Matkaa oli n 100 km, hotellissa oltiin n klo 14. No syömiseen , tai niiden saamiseen, meni 1,5 tuntia ja yksi wc/ jätskipysähdys oli myös. Kutalla etsittiin hotellia ehkä tunnin verran kunnes löytyi hyvä ja edullinen. Eli ajomatkaan käytettiin noin 4 tuntia. Tie on kapea ja mutkainen ja mitä lähemmäksi Denpasaria ( Balin pääkaupunkia ) ja Kutaa tultiin, sitä ruuhkaisemmaksi liikenne kävi. Ruuhkat ovatkin suurin syy siihen, että matkanteko kestää... Onhan pienellä n 100km x 120km saarella n 3,5 miljoonaa asukasta joista suurin osa Denpasarin alueella.
Ensimmäinen ilta vietettiin kävelemällä Jalan Legiania (pääkatu) ja takaisin rannan puoleista katua ja kapeaa Poppies Lanea pitkin. Ihmeteltiin tienvarsikauppiaiden innokkuutta ja peräänantamattomuutta. Piti osata tinkiä noin puolet hinnasta... mutta ekana iltana oikeastaan vain katseltiin.
Hotellille tultua piti lepuuttaa jalkoja ja vilvoitella uima-altaassa. Sitten taas käveltiin sama matka jotta löydettiin ruokapaikaksemme Mc Donalds. Niitä on muutama Etelä-Balilla. Kaikki saivat mahansa täyteen alle 15 eurolla/perhe ja sai syödä niin paljon kuin jaksoi.
Ja taas käveltiin... Matkalla käytiin meren rannalla seisoskelemassa ihanassa merivedessä, aallot saivat pienimmän nurin. Uni maittoi hotellille päästyä.
 
Aamupalaksi oli tarjolla erilaisia annoksia nuudeleita, vermiselliä, paistettua kananmunaa ja paahtoleipää sekä teetä, kahvia tai appelsiinimehua. Ja sitten meren rantaan. Siellä vuokrasimme 4 lepotuolia, 2 mahalautaa ja yhden surffilaudan. Vanhimmat lapsista viihtyivät monta tuntia yrittäen päästä aallon kyytiin välillä onnistuenkin. Vesi oli lämmintä ja aallot ihan hyvän kokoisia, ehkä n. 1-1,5-metrisiä. Niitä vasten oli mukava hyppiä ja hörpätä suolaista vettä. Hiekka oli vaaleaa, pehmeää ja polttavaa. Välillä käytiin rantaravintolassa syömässä. Hotellille palattiin keitetyn ravun punaisina. Illalla käytiin enää syömässä ja taas sänky kutsui...

Seuraava päivä meni "kotimatkaan". Matkan varrella käytiin helmikaupassa mikä oli kyllä oikea helmiaskartelijan taivas. Valikoima oli suunnaton! Ostettiin joitain helmipusseja, että saatiin huvilalle tekemistä.

Poikkesimme myös Balilaista temppeliä, Tanah Lotia , katsomassa . Se oli rakennettu kallion päälle merelle noin 100 metrin päähän rannasta. Temppelin ympäristöön oli syntynyt markkinapaikka, mutta myyjät eivät olleet yhtä hyökkääviä kuin Kutalla. Temppelialue oli kyllä hieno, siellä oli mahtavat maisemat merelle. Auringonlaskun aikaan olisi ollut ihana olla katsomassa sitä näköalaterassilta, mutta meidän matkamme jatkui.

Pysähdyimme hiukan ennen auringonlaskua ravintolaan mistä oli myös huikeat näkymät merelle. Suuri ravintola oli aivan tyhjä lukuunottamatta meitä. Vessaakin alettiin kiireesti siivota, kun meille tuli sinne asiaa. Harmi jos sellaisia upeita paikkoja menee nurin jos ihmiset eivät niitä löydä. Paikka oli rannikolla noin tunti ennen Negaraa.

Negarassa kävimme pikaisesti vielä tekemässä iltapalaostokset pinkissä kaupassa ja sitten ... ihanaa... "kotiin" huvilallemme . Ja ensimmäiseksi uimaan... voi sitä tunnetta ; hiljaisuuden rikkoo vain ihana sirkkojen siritys. Täysikuu ja tähdet taivaalla yläpuolellamme kun kelluskelemme lämpimässä vedessä. Lepakko suhahtaa yläpuolelta ja mieli alkaa taas rauhoittua Kutan hälinän jälkeen...

Kyläläisten vieraana

Keskiviikkoaamuna puettiin sharongit päälle (pienet eivät tarvinneet ) ja lähdettiin eräiden kyläläisten luo 3 kk:n ikäisen  tyttövauvan nimenantojuhlaan. Vauvalla oli jo korvarenkaat. Bagus vei meidät autolla sivukylille tosi jyrkkää tietä pitkin. Talo jäi vuorten ympäröimään laaksoon,missä ei ollut montaa taloa. Kyläläiset ja sukulaiset olivat kokoontuneet auttamaan juhlajärjestelyissä, itse  pariskunta sai keskittyä vauvaan muiden tehdessä ruuat ja koristelut.  Koristeet tehtiin käsin kukista ja kasvin lehdistä, ne olivat tosi kauniita ja värikkäitä. Vaatimattoman maalattian ja peltikatteen väliin oli rakennettu hieno koristeltu iso alttari. Ruuat tehtiin perinteisessä balilaisessa keittiössä, missä myös oli maalattia ja siellä kivipesä minkä päällä oli tuli. Siinä valmistettiin juhlaruuat.

Meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Meille oli varattu penkit kyläläisten keskeltä mistä näimme kaiken hyvin, tarjolle tuotiin vesipurkit, balilaista kakkua (ilmeisesti kaupasta) oli vaaleanpuna-vihreä raidallista, grillattuja sian sisäelimiä, jotka jäivät maistamatta, riisistä tehtyjä lastuja (maistui vähän palaneelle).

Traditioon kuuluu, että napanuora tuodaan sairaalasta kotiin. Juhlassa se on laitettu koriin ja koristeita ympärillä, näkyvillä paikalle. Emme tiedä mitä sille juhlassa / juhlan jälkeen tehtiin
.
Asumus oli hyvin vaatimaton maalattioineen, bambusta? rakennettu, ilmeisesti jopa ilman nauloja. Jaloissa  juoksenteli kanoja ja koira. Jokaisella balilaisessa kodissa on kanoja ja koira, monilla jopa lehmiä, joita ulkoilutetaan narussa tai tallailevat vapaana riisipelloilla tai pienen pienessä metsäpläntissä. Missä  vain on syömistä.

Paikalle tuli naispuoleinen seremonian vetäjä. Valmistelut kaikkine koriteluineen kesti monta tuntia. Jumalillekkin piti viedä kiitoslahjoja (pienessä käsintehdyssä korissa hedelmiä, kukkia, riisiä ja suitsuketikku). koreja laitettiin alttarille, temppeleihin ja portin pieleen. Taloissa on yleensä hienommat temppelei kuin itse asuin rakennus.

Oltiin puolitoistatuntia paikalla, eikä tilaisuus ollut vieläkään alkanut. Lapset eivät enää jaksaneet odottaa, joten lähdimme pois. Meillä oli hyvä syy lähteä. Bagus selitti, että lasten piti käydä koulua. Näin emme loukanneet heitä.  Veimme vauvalle lahjaksi 100000 rupiaa (n.10e).  Mikä oli varsin hyvä lahja.

WWF:n jalanjäljillä

Seuraavaa päivää odotimme varmaan kaikki yhtä innokkaina. Lähdimme aamulla kohti Jembranaa missä pääsimme näkemään pieniä merikilpikonnan poikasia. Kurma Asih= "kilpikonnien suojelijat" on perustettu Jembranaan 1997. WWF koulutti ja teki suojeluohjelman paikallisille jota he nyt itsenäisesti toteuttavat. Suojelijat keräävät kilpikonnien munia ja hoitavat kuoriutuneita poikasia kunnes päästävät ne vapaiksi mereen. Saimme pidellä pieniä kilpikonnan poikasia ja laskea niitä elämään mereen ja kasvamaan n 70-senttisiksi. Toimintaa voi tukea vapaaehtoisin rahalahjoituksin. Kurma Asih löytyy myös facebookista.

Takastulomatkalla pysähdyimme italialaisen rouvan pitämään pizzeriaan Negaraan. Onnellisina tilasimme halpoja pizzoja jotka osoittautuivat n.15x15-senttisiksi... ei lähtenyt suomalaisilta nälkä ei... Mutta Fanta red maistui lapsille hyvin. Vielä jaksettiin käydä muutamassa kauopassakin, mutta sitten oltiin jo kypsiä hyppäämään altaaseen :)

Sademetsän kätköissä

Iltapäivän kuumin aika on mennyt, lähdemme kipuamaan autolla vuoren rinnettä ylöspäin. Tiet pienenevät ja jyrkkenevät, asumukset harvenevat... Lopulta pysähdymme ja kävelemme riippusiltaa pitkin joen toiselle puolelle. Riisumme kivikolle kylän poikien katsellessa... toki uikkarit ovat päällä jo. Kyläläiset käyvät pesulla kirkasvetisessä vuoristojoessa, josta alkaa sademetsä. Rehevä , tiheä, vihreä, kostea kasvillisuus joen rannoilla piilotti isot sirkat jotka pitivät korvia huumaavaa meteliä... luulin sitä ensin hälytyssireeniksi, mutta eihän keskellä viidakkoa sellaisia ole.
Uskaltauduimme myös jokeen kohtaan missä virtaukset eivät olleet niin kovat. Jalat ylettivät lapsillakin hyvin pohjaan. Lepakot lentelivät yllämme ja kanakin oli uimaan tulossa. Sieltä ei olisi halunnut pois lähteä, mutta nuorisoa alkoi virrata paikalle huristaen mopoilla riippusillan yli pienetkin pojat tupakkaa polttaen...
Kunpa sinne pääsisi uudestaan rauhassa kylpemään.

Mustaa hiekkaa

Bagus vei meidä iltaretkelle merenrantaan lähelle Negaran kaupunkia. Hiekka oli mustaa ja merivesi suolaista, pehmeää ja lämmintä. Uiskenneltiin ja kerättiin simpukankuoria. Aurinko alkoi laskea ja jäätiin vielä iltaruoalle Bagusin pieneen rantaravintolaan missä sai kalaa ja mereneläviä. Tilattiin kolme grillattua kalaa ja nuudeleita koko porukalle. Keittiö oli perinteinen balilainen; lattialla kasa missä tulipesä minkä päällä ruoka valmistettiin... ja hyvää oli, maistui kaikille. Oli hienoa katsella samalla aurngon laskua. Jaavan rannat siinsivät kaukana ja valot alkoivat syttyä sinne pieninä pilkkuina. Pois lähtiessä oli vielä yllätys auton viereassä... pieni taskurapu... oli kai menossa ravintolan keittiöön pataan :) 

ENSIMMÄISET PÄIVÄT BALILLA

                                              TERVETULOA VILLA UMA SARIIN

 

                                         ROOPE, JUUSO JA JATTA ALTAALLA

                                         NÄKYMÄ KEITTIÖÖN

                                          ROOPE

                                         GEKOT KATOSSA - IT`S OKAY !

                                          NEGARAN VALOT ALTAAN TAUSTALLA

                                      NUORET JA BAGUS JOKIRETKELLÄ VUORELLA

                                          JUTTA, ELMO JA ARTTU

                                          JUUSO

                                           JATTA

                                 

                                         NAAPURI

                                         BAGUS
                                         

                                          RIISIPELLOT UIMA-ALTAAN ALPUOLELLA

                                         
                                         MATKAN SPONSORIT

                                         PELLEHYPPY

                                         
                                          TEKEMÄTTÖMYYDEN SIEDETTY KEVEYS 

                                          MILJONÄÄRIT ;)

                                                       PIHAPUU

                                          KIVIMOSAIIKKI ASKELMAT ALTAALLE

                                         
                                          HERKKÄÄ KAUNEUTTA

                                          KUPU-KUPU  

                                          AURINGONLASKU

                                                       PIHAN ISTUTUKSIA

Unelmat todeksi ja paljon enemmän

Pitkä lentomatka takana. Suomesta Singaporeen 11h40min. Singaporessa yövyimme jossakin chinatownissa hotel Emeraldassa, josta matka jatkui huonosti nukutun yön jälkeen skytrainilla takas lentokenkentälle, jossa menikin koko päivä. Ryhmärämän liikuttelu vaatii aikaa, huomasimme. Yhdellä on nälkä, toisella on vessahätä, kolmatta kiinnostaa KFC-pikaruokapaikka. :) Lopulta kaikki hyvin ja kaikki samassa koneessa. Lento Balille kesti 2h30min, joka meni tosi nopeasti. Balilla oli pimeää saapuessamme kentälle, mutta onneksi meitä oli vastassa autonkuljettajat Bagus ja hänen veljensä. Sullouduimme autoihin josta alkoi mielenkiintoinen ja jännittävä 4h 100km matka huvilalle. Liikenne on mielenkiintoista! Vasemman puoleinen liikenne, paljon skoottereita, jotka puikkelehti neljä päällä siellä täällä. Negaran kaupungista johti kylään pieni tie, joka pieneni pienenemistään. Kylässä asuu 20-30 asukasta. Jokaisella perheellä yksi lehmä, koira ja monta kanaa sekä skootteri.

Huvilamme on aivan paratiisi! Kuvat eivät voi kertoa sitä tunnelmaa, mikä sekoittuu kostean lämpimästä ilmasta, sirkkojen sirityksestä, kukkien tuoksusta ja luonnon kauneudesta. Elämme keskellä aitoa Balia.
Lapset halusivat vielä pulahtaa altaaseen ennen nukkumaanmenoa... No vaikka kello oli täällä jo melkein 1, eihän se kotomaassa olisi ollut vasta kuin 20. Keskiyö meni vielä sängyssä ääniä kuunnellen ja ihmetellen.

 Huvilalla työskentelee ystävällisiä kyläläisiä, Illu tekee meille aamupalat ja ruuat, Ketut hoitaa puutarhaa ja auttaa Illua, "Eskimo" valvoo öitä ja Bagus tekee kaikkensa meidän eteen... ainakin siltä tuntuu. Monet kyläläiset eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa. He viljelevät riisiä ja hoitavat lapsia... Asiat eivät näytä ulospäin kovin kummoisilta, mutta yhtään nyrpeää naamaa ei olla nähty- päinvastoin.

Aamupalan jälkeen altaaseen nautiskelemaan, minkä jälkeen Bagus vei meidät Negaraan tekemään ruokaostoksia. Vähänkö tunnettiin itsemme uusavuttomiksi marketissa... ei tiedetty yhtään mitä ostettaisiin eikä kaikesta edes mitä ne olivat. Lopulta ostokset kuitenkin tekivät 642198 rupiaa ( 50,99 € )... Ollaan muuten miljonäärejä ;) .

Päivälevon jälkeen mentiin sitten valmiiseen ruokapöytään mihin meille tarjoiltiin annokset kuin prinsessoille ikään . Ruokajuomaksi tuoreesta, makeasta vesimelonista tehosekoittimella valmistettua mehua. Sitten vain suoraan altaaseen- ei tiskausta eikä siivousta... voiko kaksi yh-äitiä muuta toivoa! ... Mutta eiköhän tähänkin totu.

                                          NÄKYMÄ TERASSILTA OMALLE ALTAALLE

                                          LASTEN NAUTISKELUA

                                         LUONNON KAUNEUTTA

                                         
                                          LOHIKÄÄRMEHEDELMÄ 


Altaalla menikin loppuilta lasten uidessa( kerrankin saivat uida niin kauan kuin halusivat =3h ) ja auringonlaskua katsellessa...ja lopulta kuun sirppi ylösalaisin.

2 yötä jäljellä

Tänään sunnuntaina 14.10. tavattiin läheisiä ja ystäviä ... ja JOULUPUKKI!

Olipa joulupukki aikaisin liikkeellä! Tontut olivat kertoneet että olemme lähdössä reissuun, joten siltä varalta että Joulupukki ei löytäisi meitä Singaporesta, hän piipahti jo luonamme... ja hämmästys oli kaikilla suuri.

Joulupukki muisti meitä kortilla joka vie meidät Singaporen Universal studioon joulun tienoolla. 

SIIS JOULUA ODOTELLESSA...

Haaveillaan!