Jimbaran

Sunnuntai 16.12.-12

Lähdettiin hyvissä ajoin kohti lentokenttää ( muutamaa päivää aiemmin Bagusin vaimon tulo Denpasarista kesti 15 tuntia) , ei ainakaan myöhästytä koneesta :) . Seuraavana päivä lento lähti Singaporeen, missä olimme joulun ajan. No meillä oli tuuria, matka kesti vain 3-4 tuntia.

Bagus ja hänen vaimonsa sekä toinen kuski  kierrätti meitä kahdella autolla ympäri Jimbranaa ja Uluwatua. Ne sijaitsevat Denpasarista ja Kutalta etelään. Koko Balin eteläisin alue on rakennettu koralleista muodostuneelle atollille. Siellä ei ollut mitään luonnostaan, kaikki on istutettu ja rakennettu paitsi meren muovaamat hiekkarannat, mitkä olivatkin parasta siellä. Etsittiin samalla yöpaikkaa meille. Eräässä majoituspaikassa oli talot suoran kallion päällä. Alapuolella avautui pieni Padang padang ranta, joka oli kuin suoraan elokuvasta. Alas rannalle piti mennä 150 korkeaa ja jyrkkää kiviaskelmaa. Ihanaa vaaleaa, pehmeää  hiekkarantaa ympäröi pystysuorat luonnon muovaamat kallioseinämät. Paikka olisi ollut mahtava, mutta lasten takia siihen ei uskaltanut jäädä.

Matka jatkui Uluwatu- temppelille, joka on tärkeä paikka hindulaisille. Temppelialue oli laaja ja sinne piti pukeutua sharonkeihin ja lapsilla piti olla satiininauha lanteilla, jotka sai portilta.  Alueelle oli turisteille pieni pääsymaksu 60000 rupiaa / perhe. Alueella oli apinoita vapaana joita piti varoakin, etteivät vie hattua, laseja tai kameraa. Temppeli oli vähän  matkan päässä ja taas piti kiivetä rappusia ylös. Paikka oli kiipeämisen arvoinen, sieltä oli huimat näkymät alas rannoille ja merelle.

 

Lopulta löydettiin yöpaikkakin, missä oli uima-allas... ja perinteitä noudattaen heti uimaan :) . Lähellä oli australialaisten jalkapallofanien pubi, missä oli ensimmäisen kerran matkan aikana suolattua ruokaa. Hyvältä maistuikin. Ympäristössä ei sitten paljon muuta ollutkaan paitsi rottia...

Seremonioita

Ma 10.12.2012 Seremonioiden maanantai... Villan uusi auto piti siunata ennenkuin sen voi ottaa käyttöön. Bagusin suvun pappi, Bagusin setä, tuli vaimonsa kanssa siunaamaan auton. Auto oli koristeltu seremoniakoristein ja auton edessä pöydällä oli uhrilahjoina ruokaa, vettä, rahaa ja tuoreita kukkia ja suitsukkeita. Auto piti siunata turvallisten ja hyvien matkojen saamiseksi. Seremonia kesti lähemmäs tunnin. Pappi hymisi omia kaavojaan, pirskotti välillä vettä auton ja renkaiden päälle ja lopuksi meidän matkalaistenkin päälle. Bagus kuskina osallistui seremonian toimitukseen ja sedän vaimo myös avusti heittämällä kukkia ja riisiä ympäri autoa. Seremonian jälkeen meille tarjottiin kahvia, teetä ja jaffleja (= kolmionmuotoisia täytettyjä toasteja ).

Kuumat lähteet- Air Panas

Sunnuntai 9.12.

Matkalla pohjois-Balin Singarajan kuumille lähteille Bagus näytti meille uusia alueita jo tutun tien varrelta. Näimme mm. hollantilaisten rakennuttaman kristillisen kirkon. Kirkko oli hauskasti rakenettu. Siinä oli  sekoitettu osittain balilaista arkkitehtuuria mitä on temppeleissä. Esim enkelipatsaat näyttivät nopeasti katsottuna balilaisilta temppelipatsailta.  Kävimme katsomassa myös patoa jossa paikalliset käyvät kalassa.

Pysähdyimme syömään merenrantaan hotelli-ravintolaan. Siellä oli hienoimmat annokset mitä olemme koskaan saaneet. Ruoka tarjoiltiin banaaninlehdeltä, ketsupille ja riisille oli tehty omat korit banaaninlehdistä ja annokset oli koristeltu kukkasilla, annoksen päällä oli punottu korikansi. Jääteekin oli kuin hienompikin drinkki.






Loppumatkasta kuumille lähteille alkoi sataa vettä ja ukkostaa. Pääsymaksu oli 5000 rupiaa (alle 50 senttiä) aikuisilta ja 3000 rupiaa(n. 25 senttiä) lapsilta. Matkalta parkkipaikalta lähteille oli myyntikojuja molemmin puolin tietä ja ahnaita myyjiä. Portin vieressä oli simpukankuorilla päällystetty talo. Vaatteet sai vaihtaa pienissä pahan hajuisissa kopperoissa. Vaatteet ja muut tavarat sai säilytykseen lukolliseen kaappiin ( hinta 3000 rupiaa). Paikan päällä oli myös ravintola, jota emme kokeilleet. Paikalliset söivät purkkinuudelia pikkukaupasta.

Siellä oli kolme erikokoista allasta, joihin vesi tuli tulivuoriperäisistä lähteistä. Vesi oli vihreää ja sameaa, yhtään ei nähnyt pinnan alle. Meidän lisäksi oli muutama turisti ja paljon paikallisia kylpemässä paidat ja shortsit päällä. Me vaan pikku pikku bikineissä...saatiin katseita. Kuuman lähteen vesi tekee hyvää iholle ja rentouttaa. Itsestä tuntui, että mitäköhän muuta ihoon tarttui. Oli siellä onneksi suihkut,joissa sai käydä huuhtoutumassa lilluttelun jälkeen. Eikä kenellekään tullut mitään.

Rentoutuneina ajettiin kotiin takaisin. Taas loppumatkasta alkoi sade joka yltyi lopulta kovaksi. Onneksi ehdittiin alta pois, pohjois-Balin tie saattaa ajoittain jäädä tulvan alle. Negarassa taivas oli jo musta ja vuorilla räiskyivät salamat.

Gamelan

Sunnuntaina 2.12.

Balilla joka kylässä on oma gamelan-orkesteri. Orkesteri muodostuu kylän miehistä ja erikokoisista bambusoittimista jotka on koristeltu värikkäin lohikäärmein ja päivänvarjoin. Meidän villan jokapaikan-Ketut kutsui meidät kuuntelemaan kun hänkin oli mukana soittamassa kahden gamelan-orkesterin esityksessä japanilaisten villan rakennuspaikalla tässä ihan meidän lähellä. Esitys kuvattiin Japanin televisioonkin. Gamelan-orkesterit saapuivat paikalle kuorma-autoilla ja kokosivat soittimet mutaiselle loivalle rinteelle. Soittajilla on yhtenäiset esiintymisasut ja esim näillä kahdella orkesterilla oli eriväriset soittimet ja asut. Esitys kesti kolme tuntia. Istuimme kivikasoilla alueen reunalla pyllyt puutuneina paikalle kerääntyneiden kyläläisten kanssa. Ihan loppuun asti lapset eivät jaksaneet olla, mutta kuulimme loput huvilalla ja näimme ilotulituksenkin.

Bambusoittimet eli jekongit ovat itse tehtyjä eripituisista ja -paksuisista bambuista. Niitä soitetaan hakkaamalla puisilla nuijilla. Isompien jekongien soittaminen on tosi hikistä puuhaa ja vaatii "habaa" ja kovaa kuntoa. Isoimmat nuijat painavat paljon ja soittajat suorastaan hyppivät rytmissä. Soittotaito periytyy usein isältä pojalle, mutta joskus voi muutenkin päästä soittamaan. Meille mm. esiteltiin eräs japanilainen poika joka oli mukana soittamassa. Lapsemmekin ovat päässeet kokeilemaan soittamista.

Gamelan-orkesterit soittavat balilaisten seremonioissa ja tapahtumissa. Ne voi myös tilata soittamaan vaikka esiintymään turisteille. Juhla-aikoina ja seremonioitten aikaan gamelan-orkesterien soitto kantautuu huvilalle yötä myöten.