Sydney 23.1.-5.2.2013

Yolento Darwinista Sydneyyn klo 01.15-07.35. Onneksi pojat saivat jotenkuten nukuttua, itse en ollenkaan. Juttelin vieruskaverin, nuoren miehen, kanssa. Han oli ollut myos hostel Melaleucassa ja oli nyt menossa kotiin Uuteen-Seelantiin. Oli hauska kertoa omia ja kuulla hanen matkakokemuksiaan ympari maailmaa ( paljon oli ehtinyt reissata nuoreksi mieheksi ). Sydneyssa hypattiin paikallisjunaan joka vei CentralStationille missa vaihdettiin Kings Crossille menevaan junaan. King's Crossilla syotiin ensin aamupala Subwayssa ja sitten vasta kyseltiin Hotel Highfieldia, joka olikin ihan lahella. Nukuttiin viela huoneeseen paastyamme ja iltapaivalla lahdettiin etsimaan syomista ja sitten tutustumaan Sydneyn keskustaan. Iltapaiva meni ihmetellessa suuria hienoja rakennuksia ja kalliita kauppoja. Kaveltiin aika paljon vaikka oltiin matkasta viela vahan rahjaantyneita. Ajoissa mentiin viela kaupan kautta hotellille. Hotel Highfield oli vanha rakennus muiden vanhojen valissa. Victoria streetilla oli useita backpacker-majoituksia ja meno iltaisin sen mukaista. Bileet vastapaisessa baarissa jatkuivat aamuyolle, mutta yleensa saatiin nukuttua. Paitsi yhtena yona muutaman rakennuksen paassa olevassa hostellissa oli kolme palohalytysta, mutta ei onneksi tulipaloa. Hotellihuone oli viihtyisa vanhan rakennuksen huone, missa oli kaksi kerrossankya, toisen alapeti viela tuplalevea. Unisex-vessat ja -suihkut olivat kaytavassa ja pieni keittio ja pyykkikoneet pari kerrosta alempana. Hinta oli Sydneyn hintoihin verrattuna edullinen. Muutamasta ensimmaisesta vuorokaudesta maksoin 104 AU$ ja lopulta ajalta 95AU$ / yo koko porukalta. Yht'akkia tuli kuitenkin iso lovi matkakassaan. Samoin syomisiin meni toinen mokoma paivassa. Ja vaikka kavelimme paljon, piti silti kayttaa paikallisjunia, mihin meni n. 20 AU$ /pv, paitsi sunnuntaisin kun sai kulkea 2,50 AU$/nena koko paivan. Alkoi heti nayttaa silta, etta Australiassa oloaika supistuu rajusti ( lopulta vietimme Australiassa 1 kuukauden ). Sydney tarjosi monenlaista saata, nahtavaa ja tekemista. Lampotila oli useimmiten +22-+28 astetta, mika tuntui meista valilla jo viilealtakin. Sadepaiviakin, mitka melkein huilattiin tai kierrettiin ostoskeskuksissa, oli useampi. Eraana aurinkoisena paivana kaytiin katsomassa Circular Quaylla oopperataloa ja "henkarisiltaa". Kaytiin myos pienessa huvipuistossa lauttamatkan paassa. Satama, mista lautat lahtivat, oli myos tutstumisenarvoinen paikka. 26.1. oli kansallinen juhlapaiva Australia day. Koko Sydney taisi olla liikenteessa. Mentiin ensin keskustaan isoon puistoon, missa oli kaikenlaista "happeninkia". Siella oli mm. iso vanhojen ja uusien hienojen autojen nayttely, musiikkia, syomista ja juomista... Puistosta lahdettiin vaeltamaan ihmisvirran mukana Darling Harbour-satamaan missa oli juhlapaivan paatapahtuma. Ihmisia oli todella valtavasti. Aurinko paistoi kuumasti ja pitkat kavelyt sai Roopen vasymaan niin, etta lahdettiin hotelliin ennenkuin varsinaiset esitykset siella alkoivat. Myohemmin yolla naimme viela hotellin ikkunasta ilotulituksen. Muutama aurinkoinen paiva onnistuttiin viettamaan myos rannalla. Se kuuluisa Bondi beach, mista meillakin on nakynyt "Pelastajat"- tv-sarja, oli erityisesti isojen poikien mieleen. Surffaamaan paasi kunnon aalloilla. Bondi beach oli tosi hieno ymparistoineen kaikkineen. Toinen ranta, mihin tehtiin retki yhtena aurinkopaivana, oli Manly beach. Siella sattui olemaan aika isot aallot sina paivana. Lauttamatkalla sinne oli pieni patka, mihin paasi isot aallot ulapalta ja lautta meni kuin vuoristoradalla ja ihmiset myos huusivat kuin vuoristoradalla. Roopea pelotti tosissaan. Manlyn alue oli myos tosi mukava ja rauhallisempi kuin Bondi beach. Isot pojat surffasivat, mutta Roope ja mina pysyttiin rannalla. Teimme myos itse retken junalla Blue Mountainsille. Junamatka Sydneyn keskustasta kesti kaksi tuntia. Kenguruita ei bongattu vielakaan missaan. Upeat maisemat alkoivat noin puolessa valissa matkaa kun juna alkoi kavuta vuoristoon. Junasta jaimme pois viimeisella asemalla Katoombassa. Ensin kaytiin syomassa Fish and chips ja sitten hypattiin Hop on hop off- bussiin, joka kiersi paikalliset nahtavyydet. Kyydista voi jaada pois milla pysakilla halusi ja nousta taas seuraavaan bussiin. Liput oltiin ostettu jo lahtiessa junamatkan yhteydessa. Meilla ei ollut kovin montaa tuntia aikaa kun aamulahto ei ollut kovin aikainen ja myohastyttiin juuri klo 10:n junasta joten seuraavaa piti odottaa tunti. Piti siis valita kolme paikkaa mihin kaytiin tutustumassa, enempaa ei ehditty. Ensimmainen oli Scenic world mihin olisi paassyt myos edelliselta pysakilta kaapelivaunulla. Sielta avautui mahtavat nakymat kallioille ja laaksoihin. Mutta seuraava pysakkiEcho point-The Three Sisters oli vielakin upeampi paikka. The Three Sisters on kolme pystya kalliota vierekkain, mitka tarinan mukaan on taiotut sisarukset. Siskosten vanhempi taikoi heidat kiveksi estaakseen heita avioitumasta kolmen miehen kanssa jotka eivat olleet samasta heimosta. Nakoalatasanteelta oli ihan mahtava katsoa niita kolmea sisarusta ja vuoria silmankantamattomiin. Kolmas pysahdyspaikkamme oli enempi metsikon suojissa kulkevalla putouksella Leura Cascades. Siella myos syotiin evaat. Sitten hypattiinkin viimeiseen bussiin ja tutustuttiin viela vahan Katoomban kylaan. Otettiin viela jatskit ja kahvit ennen paluumatkaa junalla. Olisin voinut tutustua Sydneyyn pidemmankin aikaa, mutta budjettimme ja sen myota myos aikamme siella oli rajallinen. Alkuperainen suunnitelmamme oli lahtea Sydneysta itarannikkoa pitkin ylos Brisbaneen pain, mutta uutiset tulvista Queenslandissa saivat meidat muuttamaan suunnitelmat. Paatettiin lahtea Melbourneen.

Australiassa

18.1.2013 Bali, Denpasar - Australia, Darwin Oli vahan haikeaa lahtea Balilta, mutta kohti uusia seikkailuja... Talla kertaa oman perheen kanssa keskenaan. Sekin toi uudenlaisia haasteita, mista lopulta myos selvittiin. Darwinissa oltiin yolla vasta n klo 2 paikallista aikaa perilla hostellissa. Lento sinallaan Darwiniin, pohjois-Australiaan ei kestanyt kuin muutaman tunnin, mutta tulotarkastukset ja aikaero Baliin saivat kellon rientamaan. Australiaan on paljon rajoituksia mita sinne ei saa vieda ja kaikki kyseltiin tosi tarkkaan. Artun ja Roopen uudenlaiset passit ovat myos olleet useinkin viela ongelmallisia monessa tullissa. Lentokentalta mentiin airport shuttlella, eli pikkubussilla missa on perakarry, hostel Melaleucaan. Yollinen jarkytys oli huone mika naytti lahinna vankilasellilta, tosin tilavalta. Plussaa oli lammin vesi suihkusta. Aamulla herattya seinat olivat suorastaan marat kun oltiin otettu ilmastointi pois paalta kun yolla siella oli niin kylma. Darwinia sanotaankin maailman kosteimmaksi kaupungiksi. No hostelli osoittautui muilta osin mukavaksi. Siella oli jopa oma uima-allas mita ei joka hostellissa ole. Keittio oli hyva ja iso ja siella oli monta isoa kylmakaappia ruokien sailytykseen. Elmo ja Arttukin innostuivat kokkaamaan siella meille pari kertaa ruuat. Altaan vierella oli baari. Pyykinpesumahdollisuudet loytyivat myos. Ala-aulassa oli tietokoneita ja terraariossa asustava Morphius-sinikielilisko. Pojat saivat eraana paivana ottaa sen syliinkin. Hankilokunta oli tosi ystavallista. Hostelli sijaitsi myos aivan keskustassa. Hostellin vieressa oli Peterpan travel, mista tuli koko Australian aikainen tuttavuus. Peterpanissa opastetaan turisteja asiassa kuin asiassa. Sielta sai jasenkortin 2 dollarilla ja silla sai kayttaa tietokonetta niin paljon kuin tarvitsi. Peterpaneja loytyi siis Australiassa kaikista kaupungeista missa kaytiin. Ensimmaisena aamuna Darwinissa lahdettiin etsimaan aamupalaa kaupasta ja katselemaan vahan ymparille. Tuntui mahtavalta kun ruokakaupassa oli taas niin paljon tarjolla vaihtoehtoja mita voitiin syoda... siella oli leikkeletiskikin... ja makkaraa... ja pihveja... ja sampyloita... ja juustoa... Darwin osoittautui aika pieneksi kaupungiksi jossa on trooppinen ilmasto. Uimarantaa kysyttaessa saatiin vastaus: "Sinne alkaa menko missaan nimessa ( merenrannalle ), siella on krokotiileja. Tuolla on rakennettu uima-alue vahan matkan paassa. " . Darwinia kierreltiin 5 paivaa. Se olikin ihan riittavasti. Aboriginaalit kaduilla olivat samat pyorimassa joka paiva. Ne jotka keskustassa pyorivat, taisivat asustella puistoissa. Ymparipaissaan tai muissa aineissa he olivat kaiket paivat, miehet ja naiset. Ja vahan pelottaviakin he olivat... Muita aboriginaaleja ei montaa nakynyt. Yksi nainen oli lastensa kanssa leikkipuistossa ja Roope innostui leikkimaan hanen poikansa kanssa. Oikeasti kay saaliksi aboriginaalit jotka tuntuvat olevan aika hukassa omassa maassaan. Heita on kohdeltu todella kaltoin... > Meidan kohokohtamme Darwinissa oli ehdottomasti krokotiilitarha. Se sijaitsi ihan hostellin lahella ja itse asiassa uima-altaalta nakyi tarhan ylatasanteelle. Tarhassa oli paljon pienia krokotiileja ja isoja nelja. Suurin niista oli 8-metrinen. Elmo olisi halunnut " Cage of deathiin", eli hakissa krokotiilien joukkoon. Siihen en kuitenkaan antanut suostumustani. Naimme kuinka krokotiileja ruokittiin lihapaloilla. Saimme myos itse pidella pienta krokotiilia sylissa. Yllattaen sen iho ei tuntunut yhtaan inhottavalta. Luonnossa en kylla haluaisi tormata yhteenkaan krokotiiliin...

Pikku pikku bikineissä

              (tähän tulee joskus kuva)

Tästä lähdemme molemmat eri suuntiin, Terhi 18.1.-13 poikien kanssa Australiaan, josta palaa takas Balille ja Satu 17.1.-13 lasten kanssa Thaimaan Phukettiin ja sieltä Espanjan kautta kotiin.

Jimbaran

Sunnuntai 16.12.-12

Lähdettiin hyvissä ajoin kohti lentokenttää ( muutamaa päivää aiemmin Bagusin vaimon tulo Denpasarista kesti 15 tuntia) , ei ainakaan myöhästytä koneesta :) . Seuraavana päivä lento lähti Singaporeen, missä olimme joulun ajan. No meillä oli tuuria, matka kesti vain 3-4 tuntia.

Bagus ja hänen vaimonsa sekä toinen kuski  kierrätti meitä kahdella autolla ympäri Jimbranaa ja Uluwatua. Ne sijaitsevat Denpasarista ja Kutalta etelään. Koko Balin eteläisin alue on rakennettu koralleista muodostuneelle atollille. Siellä ei ollut mitään luonnostaan, kaikki on istutettu ja rakennettu paitsi meren muovaamat hiekkarannat, mitkä olivatkin parasta siellä. Etsittiin samalla yöpaikkaa meille. Eräässä majoituspaikassa oli talot suoran kallion päällä. Alapuolella avautui pieni Padang padang ranta, joka oli kuin suoraan elokuvasta. Alas rannalle piti mennä 150 korkeaa ja jyrkkää kiviaskelmaa. Ihanaa vaaleaa, pehmeää  hiekkarantaa ympäröi pystysuorat luonnon muovaamat kallioseinämät. Paikka olisi ollut mahtava, mutta lasten takia siihen ei uskaltanut jäädä.

Matka jatkui Uluwatu- temppelille, joka on tärkeä paikka hindulaisille. Temppelialue oli laaja ja sinne piti pukeutua sharonkeihin ja lapsilla piti olla satiininauha lanteilla, jotka sai portilta.  Alueelle oli turisteille pieni pääsymaksu 60000 rupiaa / perhe. Alueella oli apinoita vapaana joita piti varoakin, etteivät vie hattua, laseja tai kameraa. Temppeli oli vähän  matkan päässä ja taas piti kiivetä rappusia ylös. Paikka oli kiipeämisen arvoinen, sieltä oli huimat näkymät alas rannoille ja merelle.

 

Lopulta löydettiin yöpaikkakin, missä oli uima-allas... ja perinteitä noudattaen heti uimaan :) . Lähellä oli australialaisten jalkapallofanien pubi, missä oli ensimmäisen kerran matkan aikana suolattua ruokaa. Hyvältä maistuikin. Ympäristössä ei sitten paljon muuta ollutkaan paitsi rottia...

Seremonioita

Ma 10.12.2012 Seremonioiden maanantai... Villan uusi auto piti siunata ennenkuin sen voi ottaa käyttöön. Bagusin suvun pappi, Bagusin setä, tuli vaimonsa kanssa siunaamaan auton. Auto oli koristeltu seremoniakoristein ja auton edessä pöydällä oli uhrilahjoina ruokaa, vettä, rahaa ja tuoreita kukkia ja suitsukkeita. Auto piti siunata turvallisten ja hyvien matkojen saamiseksi. Seremonia kesti lähemmäs tunnin. Pappi hymisi omia kaavojaan, pirskotti välillä vettä auton ja renkaiden päälle ja lopuksi meidän matkalaistenkin päälle. Bagus kuskina osallistui seremonian toimitukseen ja sedän vaimo myös avusti heittämällä kukkia ja riisiä ympäri autoa. Seremonian jälkeen meille tarjottiin kahvia, teetä ja jaffleja (= kolmionmuotoisia täytettyjä toasteja ).

Kuumat lähteet- Air Panas

Sunnuntai 9.12.

Matkalla pohjois-Balin Singarajan kuumille lähteille Bagus näytti meille uusia alueita jo tutun tien varrelta. Näimme mm. hollantilaisten rakennuttaman kristillisen kirkon. Kirkko oli hauskasti rakenettu. Siinä oli  sekoitettu osittain balilaista arkkitehtuuria mitä on temppeleissä. Esim enkelipatsaat näyttivät nopeasti katsottuna balilaisilta temppelipatsailta.  Kävimme katsomassa myös patoa jossa paikalliset käyvät kalassa.

Pysähdyimme syömään merenrantaan hotelli-ravintolaan. Siellä oli hienoimmat annokset mitä olemme koskaan saaneet. Ruoka tarjoiltiin banaaninlehdeltä, ketsupille ja riisille oli tehty omat korit banaaninlehdistä ja annokset oli koristeltu kukkasilla, annoksen päällä oli punottu korikansi. Jääteekin oli kuin hienompikin drinkki.






Loppumatkasta kuumille lähteille alkoi sataa vettä ja ukkostaa. Pääsymaksu oli 5000 rupiaa (alle 50 senttiä) aikuisilta ja 3000 rupiaa(n. 25 senttiä) lapsilta. Matkalta parkkipaikalta lähteille oli myyntikojuja molemmin puolin tietä ja ahnaita myyjiä. Portin vieressä oli simpukankuorilla päällystetty talo. Vaatteet sai vaihtaa pienissä pahan hajuisissa kopperoissa. Vaatteet ja muut tavarat sai säilytykseen lukolliseen kaappiin ( hinta 3000 rupiaa). Paikan päällä oli myös ravintola, jota emme kokeilleet. Paikalliset söivät purkkinuudelia pikkukaupasta.

Siellä oli kolme erikokoista allasta, joihin vesi tuli tulivuoriperäisistä lähteistä. Vesi oli vihreää ja sameaa, yhtään ei nähnyt pinnan alle. Meidän lisäksi oli muutama turisti ja paljon paikallisia kylpemässä paidat ja shortsit päällä. Me vaan pikku pikku bikineissä...saatiin katseita. Kuuman lähteen vesi tekee hyvää iholle ja rentouttaa. Itsestä tuntui, että mitäköhän muuta ihoon tarttui. Oli siellä onneksi suihkut,joissa sai käydä huuhtoutumassa lilluttelun jälkeen. Eikä kenellekään tullut mitään.

Rentoutuneina ajettiin kotiin takaisin. Taas loppumatkasta alkoi sade joka yltyi lopulta kovaksi. Onneksi ehdittiin alta pois, pohjois-Balin tie saattaa ajoittain jäädä tulvan alle. Negarassa taivas oli jo musta ja vuorilla räiskyivät salamat.

Gamelan

Sunnuntaina 2.12.

Balilla joka kylässä on oma gamelan-orkesteri. Orkesteri muodostuu kylän miehistä ja erikokoisista bambusoittimista jotka on koristeltu värikkäin lohikäärmein ja päivänvarjoin. Meidän villan jokapaikan-Ketut kutsui meidät kuuntelemaan kun hänkin oli mukana soittamassa kahden gamelan-orkesterin esityksessä japanilaisten villan rakennuspaikalla tässä ihan meidän lähellä. Esitys kuvattiin Japanin televisioonkin. Gamelan-orkesterit saapuivat paikalle kuorma-autoilla ja kokosivat soittimet mutaiselle loivalle rinteelle. Soittajilla on yhtenäiset esiintymisasut ja esim näillä kahdella orkesterilla oli eriväriset soittimet ja asut. Esitys kesti kolme tuntia. Istuimme kivikasoilla alueen reunalla pyllyt puutuneina paikalle kerääntyneiden kyläläisten kanssa. Ihan loppuun asti lapset eivät jaksaneet olla, mutta kuulimme loput huvilalla ja näimme ilotulituksenkin.

Bambusoittimet eli jekongit ovat itse tehtyjä eripituisista ja -paksuisista bambuista. Niitä soitetaan hakkaamalla puisilla nuijilla. Isompien jekongien soittaminen on tosi hikistä puuhaa ja vaatii "habaa" ja kovaa kuntoa. Isoimmat nuijat painavat paljon ja soittajat suorastaan hyppivät rytmissä. Soittotaito periytyy usein isältä pojalle, mutta joskus voi muutenkin päästä soittamaan. Meille mm. esiteltiin eräs japanilainen poika joka oli mukana soittamassa. Lapsemmekin ovat päässeet kokeilemaan soittamista.

Gamelan-orkesterit soittavat balilaisten seremonioissa ja tapahtumissa. Ne voi myös tilata soittamaan vaikka esiintymään turisteille. Juhla-aikoina ja seremonioitten aikaan gamelan-orkesterien soitto kantautuu huvilalle yötä myöten.