Sanur- Ubud

Tiistai 13.11. Bagus ja Virpi veivät meidät Kutalle ostoskeskus Galleriaan. Virpi jatkoi matkaansa.
Galleria on iso kaksikerroksinen uusi ja hieno ostoskeskus (hienompi kuin Galleria Lappeenrannassa). Keskellä avoin iso piha missä oli  nurmikko,  leikkipaikka junineen sekä oleskelualue. Sen ympärillä oli lukuisia ravintoloita esim. pizza hut, kiinalainen, indonesialainen, espanjalainen jne. Erilaisia kahviloita mm. amerikkalainen Star Bucks, donitsi paikka (ei yhtä hyvää kuin Arnoldsilla), mutta söihän niitä :)  Siellä oli pieniä, kalliita merkkiliikkeitä sekä isompia marketteja ja vaatekauppoja. Pari tuntia kierreltiin kauppoja ja käytiin syömässä. Hinnat tuntuivat korkeille, kun olemme tottuneet Negaran halpoihin hintoihin ja suppeaan valikoimaan.

Uusi kuskimme Made oli meitä odottamassa tila-autollaan. Sitten lähdimme kohti Sanuria etsimään hotellia. Muutamat hotellit katsottuamme  päädyimme ensimmäiseen vaihtoehtoon :)  Hotelli Taman Agung  oli pieni ja viihtyisä  uima-altaineen. Yölle tuli hintaa 600000 rupiaa (n. 50€/ huone lisävuoteineen). Taas aluksi tutustumaan altaaseen ja huuhtomaan päivän hiet.  Allas oli iso ja kiva, lapsille oma allas. Altaan yhdellä reunalla oli  hierontapaikka ja toisella reunalla aukesi ravintola.

Hetken huilattuamme lähdimme etsimään pikapankkia ja ruoka paikkaa. Söimme paikallisessa warungissa joka on kodin yhteydessä oleva paikka, josta voi ostaa ruokaa ja jotain pieniä tarvikkeita kuten bensaa lasipullossa, temppelikoristeita ja kahvia. Ruokaa sai taas odottaa,vaikkei paikalla ollut muita. "Listasta" tilasimme hampurilaisia, grillattua kanaa, nasi gorengia ja jafflen (=kahden pahtoleivän välissä täytettä, toast raudalla litistetty). Hampurilainen oli samanlainen, mutta leivät oli paahtamatta ja ne oli kasassa hammastikulla...se oli lievä pettymys lapsille. Halpaa oli jos ei muuta (n 4€/perhe limppareineen). Sieltä Virpi ja Bagus meidät löysivät.  Mahat täynnä lähdimme etsimään iltapala tarpeita. Hetken käveltyämme  löysimme tutun ja turvallisen Hardys marketin.  Sinnehän meillä on  jo kanta-asiakaskortitkin. Sieltä löytyi vaikka mitä, enemmän  kuin Negarassa.
Hotellilla kerrankin aikuiset valvoivat (lue tunti) . Nähtiin parvekkeelta komeat salamat ja kuultiin ranta aaltojen pauhu, kerkesimme myös parantaa maailmaakin siinä ajassa eli ei paljon paranneltavaa ainakaan täälläpäin.



Keskiviikko 14.11. Aamulla  kuskimme Made oli sovitusti "ennen aikojaan" paikalla (kuten eilenkin). Lähdimme kohti Ubudia. Matkalla pysähdyttiin batiikki paikkaan, jossa meille kerrottiin miten batiikkikangas syntyy käsityönä ja tutustuimme kaupan batiikki tauluihin, kasseihin ja vaatteisiin sekä kankaisiin.
Seuraavaksi pysähdyimme hopeaseppä pajalle ja myymälään. Siellä oli valtava valikoima käsintehtyjä koruja.  ( Villa Uma Sarin asiakkaat saavat alennusta -50% )



Sitten lähdimme vihdoin lasten odottamaan eläintarhaan. Se  oli aikuisillekin ihana kokemus. Portilla meidät kuvattiin papukaijojen kanssa. Sisällä eläintarhassa sai ostaa banaaneja ja porkkanoita eläimille annettavaksi. Asukkeina siellä oli mm. krokotiileja, tiikeri, apinoita, kameleita ja python käärmeitä. Lintuja oli paljon erilaisia, eri värisiä ja kokoisia. Joittenkin lintujen ja  isojen lepakoiden häkkiin pääsi sisälle ihmettelemään niitä  metrin päästä. Sekä tapasimme  niin laiskan ja lihavan orangin, joka ei viitsinyt takapuolta nostaa edes banaanin takia. Heitetyn banaanin piti osua suoraan sen odottavaan käteen. Kuoret se heitti takaisin yleisölle. Eläinten asumukset olivat hyvässä ja siistissä kunnossa, mikä ilahdutti aikuisia. Kohokohta oli esitys lintujen kanssa. Istuimme katsomossa, kun isot linnut liiteli yllämme ja Juusokin osallistui näytökseen pitelemällä pään päällä tarjotinta johon lensi lintu syömään makupalaa. Loppuyllätyksenä oli, että kaikki halukkaat pääsivät kuvaan leijonan pennun kanssa.

Seuraava hotelli oli Lokasari Ubudin keskustan ulkopuolella. Siellä käytössämme oli pieni bungalowihuoneisto. Taas altaan kautta syömään. Nyt ei etsitty ruokapaikkaa vaan jäätiin hotellin pieneen respan viereiseen katokseen syömään. Paikka tuntui vaatimattomalta ruokapaikaksi, mutta ruoka oli älyttömän hyvää ja halpaa ja kaikki saivat mahansakin täyteen . Hotellimaksuun ( n. 40e/perhe ) kuului ilmainen kuljetus Ubudin keskustaan ja takaisin, mikä heti käytettiin hyväksemme. Ubudissa kierreltiin jalkaisin pienellä alueella ja taas etsittiin vessaa niinkuin joka retkellä ( milloin kenenkin maha kuralla). Starbucksista löytyi kunnollinen vessa ja toiset saivat odotellessa kuunnella joululauluja ja katsoa poronsarvista myyjätyttöä. Pitkän kävelyn jälkeen maistui oikeat jätskiannokset ravintolassa. Pienimmät alkoivat jo väsyä joten etsimme prepaid-liittymäkaupan, että saimme soitettua hotellipojan hakemaan meitä. Emme jaksaneetkaan jäädä katsomaan tulitanssiesitystä enää illemmalla... ehkä toisen kerran sitten...

.

Snorklausta Menjangan saarella

Torstaina 1.11.-12 lähdimme kohti Länsi-Balin kansallispuistoa ( Taman Nasional Bali Barat ). Matka kesti tunnin verran. Matkalla näimme apinoita loikkimassa teiden varsilla. Kansallispuisto oli yllättävän kuivaa seutua, kuten koko pohjoispuoli Balista. Jos olisi halunnut tutustua puistossa oleviin eläimiin, olisi pitänyt osallistua safarille, mutta sensijaan suuntasimme Labuhan Lalang- laituripaikkaan, josta pääsimme Menjangan saarelle snorklaamaan .Opastettu 3 tunnin snorklausretki omalla veneellä, kuljettajalla, oppaalla ja lainavälineillä maksoi koko kahdeksan hengen porukalta n. 100€.  Oppaalla oli mukana vedenalainen kamera, jolla otti hienoja kuvia pinnan alta ja meistä. Kuvia kertyi n. 300 kappaletta jotka sai ostaa omaksi 300000 rupialla ( vajaalla 30€ ).









Puolen tunnin merimatka turkoosinsinisessä vedessä taittui pitkällä puisella kalastusveneellä. Jopa Roopen haikauhu laantui pehmeässä merituulessa. Matkalla söimme evääksi ostamiamme sipsejä ja keksejä.

Menjangan saari ( Pulau Menjangan ) on lähes puuton, laakea ja matala saari Balin luoteisnurkassa. Siellä on kirkkaat vedet ja niissä suuri lajirikkaus, kaiken värisiä kaloja ja koralleja Paikka on Balin parhaimpia snorklaus paikkoja. Matalikon jälkeen tuli 30 metrin äkkijyrkkä  pudotus meren pohjaan. Matalikolla vesi siinsi vaaleansinisenä ja lasien läpi katsellessa pinnan alle sieltä avautui ihmeellinen ja uusi maailma. Kaloja oli isoja, pieniä, litteitä, pitkiä, pyöreitä ja niitä oli sateenkaaren kaikissa väreissä. On kuin olisi itse ollut isossa akvaariossa uiskentelemassa. Jutta  ja Arttu olivat kuin kalat vedessä, nauttivat sukeltelusta. Pienimmät lilluivat ranta vedessä

Pari kilometriä laituri paikasta eteenpäin oli puusta tehty ravintola. Ravintolan tukipylväinä oli kolme isoa puunrunkoa. Ravintolassa oli kolme kerrosta, ylimmästä kerroksesta vei vielä kapeat portaat ylemmäs. Sieltä näkyi vihreää vuoristoa, merta ja toisaalla kuivat puun latvat.
Ruoka oli tosi hyvää, kalapuikotkin oli tehty tuoreesta tonnikalasta. Saihan sitä odottaa, mutta niihän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Ravintola oli vähän hienompi paikka ja hinnat sen mukaiset ( n. 50€ ).

Etsimme kuumia lähteitä ja sellainen löytyikin, mutta kylpemään emme viitseneet mennä siinä ympäristössä. Villisiat juoksenteli pihalla ja niitten jätöksiä oli siellä täällä. Joten kotimatka alkoi...